header-tila

logo


 

Historiallinen epänäytelmä

Kertomus siitä, kuinka Pyynikkilän kesäteatterin katsomoon saatiin katos

Historiallinen epänäytelmä

Kirjoittanut Tapani Uusiniitty

Kantaesitys Pyynikkilän kesäteatterissa 25.8.2018

Tuottaja: Ruoveden Teatteriyhdistys

Henkilöt esiintymisjärjestyksessä:

Kertojat, kaikkitietäviä todenpuhujia ja tarinaniskijöitä (Katri Isomäki ja Anne Hackman)

Harri Tastula, teatteriyhdistyksen puheenjohtaja ja aikamatkaaja (Harri Tastula)

Harri Apell, kunnan tekninen johtaja ja aikamatkaaja (Harri Apell)

Paavali Pyynikkä, pirkkalainen erätalonpoika, Pyynikkilän toinen omistaja (Pekka Kulju)

Johan Schönberg, Ruoveden kirkkoherra (Heikki Nieminen)

Reino Soini, Ruoveden kirkkoherra (Veikko Malmi)

Hans Aminoff, kartanonomistaja, Pyynikkilän ostaja (Matti Simonen)

Leena Manninen, Ruoveden kunnanhallituksen puheenjohtaja (Hannele Moksunen)

Jouni Pärssinen, Ruoveden kunnanjohtaja (Jouni Salminen)

Elma Urvikko, harrastajanäyttelijä (Elma Urvikko)

Seppo Juusonen, harrastajanäyttelijä (Tapio Konsala)

Salme Lehtonen, harrastajanäyttelijä (Salme Lehtonen)

Martti Nieminen, harrastajanäyttelijä (Jyrki Jokinen)

Pertti Ahde, harrastajanäyttelijä (Pertti Ahde)

Harri Tastulanuorempana (Harri Tastula) 

Harri Apellnuorempana (Harri Apell)

Kertojat: Tämä on kertomus siitä, kuinka Pyynikkilän kesäteatterin katsomoon saatiin katos. Tarina alkaa,kun Ruoveden Teatteriyhdistyksen puheenjohtaja Harri Tastula eräänä aurinkoisena päivänä poikkeaa Ruoveden kunnan teknisen johtajan Harri Apellin juttusille hänen virkahuoneeseensa Ruoveden kunnantalolla. Puhuvat siinä niitä näitä, kunnes Tastula sanoo:

Harri Tastula:Muuten olen sitä mieltä, että kesäteatterin katsomoon olisi saatava katos.

Harri Apell:Sopiihan se. Aina avokätinen Ruoveden kunta on valmis ojentamaan auttavan kätensä. Kolmella pointilla asia on selvä. Tarvitaan vain rakennussuunnitelma, sen rahoitus ja rivakoita rakennusmiehiä. Niin ja sitten se neljäs pointti, mutta se onkin jo visaisempi juttu.

Harri Tastula:Mitä tarkoitat?

Harri Apell:Pitäisi löytää paikka, johon katos sijoitetaan.

Harri Tastula:Se ei tuota ongelmia. Pappilankulmantie 88 on siihen tarkoitukseen mitä oivallisin. Mennään vaikka katsomaan.

Kertojat:Kulkivat, kulkivat ja kulkivat. Kulkivat maantietä eteenpäin ja historiaa taaksepäin. Eipä aikaakaan, kun he saapuivat alun perin Ruolahtena tunnettuun Pyynikkilään sekä 1500-luvun ja 1600-luvun taitteeseen. Katselivat ympärilleen ja tuumailivat, mihin kohtaan katos olisi viisainta sijoittaa. Heidän siinä aprikoidessaan paikalle saapui kookas, parrakas ja ahavoitunut mies.

Paavali Matinpoika Pyynikkä: Mistäs kaukaa vieraat ovat ja millä asioilla liikkuvat? 

Harri Apell:Erätalonpoika Paavali Matinpoika Pyynikkä, otaksun. Tuoltahan me kirkonkylästä ja 2010-luvulta, Harrit Tastula ja Apell. Olemme etsimässä kesäteatterin katsomon katoksen paikkaa ja mielestämme tämä soveltuu erittäin hyvin siihen tarkoitukseen.

Paavali Matinpoika Pyynikkä: Harrit varmaan tietävät, että nämä ovat minun maitani. Ei tänne minun luvattani mitään rakenneta.

Harri Apell:Sehän on selvä, että maanomistajan lupa tarvitaan. Sitähän me tulimmekin pyytämään.

Paavali Matinpoika Pyynikkä: Vaan minäpä en sitä anna.

Harri Tastula:Älkäähän nyt. Perttu Erkinpoika Pyynikän maine riidanhaastajana, tappelijana ja käräjäpukarina tunnetaan. Uskalsipa hän tehdä ilkivaltaa jopa itsellensä papille. Hän katkaisi naapurinsa, kirkkoherra Olavi Sarkin lehmältä sarven ja otti tämän hevosen luvatta omaan käyttöönsä. Sinä kuitenkin olet aivan toisenmoinen mies kuin edellinen Pyynikkilän isäntä. Niin on minulle kerrottu. 

Paavali Matinpoika Pyynikkä: Se on totta. Olen hyväsydäminen ja sopuisa. Minun on kuitenkin otettava taloudelliset tosiasiat huomioon. Pyynikkilän uudistila on nimittäin parhaillaan myynnissä ja katsomon katos olisi rasite, joka alentaisi tilan kaupallista arvoa.  

Harri Apell: Tämä on rappiotila. Siitä ei kovin hääviä hintaa makseta. Hyvä kun jollekin kelpaa. Kunnan huomassa siitä kuitenkin saisi oivallisen kulttuurikeskuksen. Näin myös kesäteatterin katsomon katoksen paikkakysymys ratkeaisi itsestään. Voisin pyytää kuntaa tekemään tästä joutavasta maapalasta kelpo tarjouksen, joka olisi ylenpalttinen sen käypään hintaan verrattuna. 

Paavali Matinpoika Pyynikkä: Se sopii, mutta muistakaa, että Pyynikkilä myydään eniten tarjoavalle. En myöskään jaksa vuosisatoja odottaa, joten neuvoisin pitämään kiirettä.

Kertojat: Neuvo oli hyvä. Kunnallinen päätöksenteko on kuitenkin kiireellisissäkin asioissa hidasta. Vei siis aikansa ennen kuin asia saatiin Ruoveden kunnanvaltuuston esityslistalle. Ensin piti perustaa Ruoveden kunta ja siinä aikaa tärvääntyi aina vuoteen 1865 asti. Kunnanvaltuusto perustettiin vuonna 1908 ja vasta sen jälkeen päästiin alueen ostotarjousta käsittelemään. Tällöin asia oli kuitenkin jo saanut uuden käänteen.

Pyynikkilän tila oli näet kolmesataa vuotta aikaisemmin jätetty herran haltuun. Ei aivan Taivaan Herran, vaan hänestä seuraavan eli kirkkoherran. Tila oli vuonna 1606 siirtynyt seurakunnan omistukseen ja siitä oli tullut kirkkoherran puustelli ja virkatalo.

Tässä tilanteessa ei kunnanvaltuustolla ollut muuta mahdollisuutta kuin todeta, että Pyynikkilän osto ei enää tai vielä ollut ajankohtainen. Näin asia raukesi.

Kun Ruoveden Teatteriyhdistyksen puheenjohtaja Harri Tastula luki näistä asioista Ruoveden historiasta, hänen ilmeensä synkkeni. Vastoinkäyminen ei kuitenkaan häntä lannistanut, vaan hän lähti kunnan teknisen johtajan Harri Apellin puheille. Tälle hän sanoi:

Harri Tastula:Muuten olen edelleenkin sitä mieltä, että Pyynikkilään pitäisi saada kesäteatterin katsomon katos.

Harri Apell:Olen samaa mieltä, joten tuumasta toimeen. Mennään Pyynikkilään tapaamaan rovasti Johan Schönbergiä.

 

Kertojat:Harrit Tastula ja Apell kulkivat, kulkivat ja kulkivat. Kulkivat maantietä eteenpäin ja historiaa taaksepäin. Eipä aikaakaan, kun he saapuivat Pyynikkilään ja 1910-luvun alkupuolelle. Siellä rovasti Johan Schönberg otti heidät virkahuoneessaan ystävällisesti vastaan.

Johan Schönberg: Sydämellisesti tervetuloa! Miten voin olla avuksi? 

Harri Apell:Olemme etsineet paikkaa kesäteatterin katsomon katokselle. Pyynikkilän pappilan piha-alue sopisi oivallisesti siihen tarkoitukseen.

Harri Tastula: Samalla se tarjoaisi varjoa ja sateensuojaa myös seurakunnan omalle kesätoiminnalle, kuten vaikkapa suviseurojen järjestämiselle.

Johan Schönberg: Hankkeenne on kaikin puolin kannatettava. Toivon sille onnea, menestystä ja Jumalan siunausta. Itse en kuitenkaan valitettavasti voi olla teille avuksi.

Harri Tastula: Nyt en ymmärrä. Tuollainen kesäteatterin katsomon katos, jonka alle mahtuisi nelisensataa ihmistä, veisi pilareineen vain muutamia kymmeniä neliömetrejä pappilan maista. Se ei Pyynikkilän manttaaliluvussa merkitsisi yhtään mitään. Voisimme tarvittaessa jopa purkaa katoksen talveksi, jolloin Luojan kirkas tähtitaivas pääsisi kirpeinä pakkasöinä kirkkaasti tuikkimaan ja kuu möllöttämään täytenä Pappilanlahden yllä.

Johan Schönberg: Ei tässä minusta ja minun mielihaluistani ole kysymys. Olen jo vanha mies. Virkavuoteni ja elinpäiväni ovat pian luetut. Siksi minun on mietittävä sitä, mitä mieltä minun seuraajani olisivat katoksen pystyttämisestä.

Harri Tastula:Varmaankin kehuisivat viisasta päätöstänne ja ylistäisivät teidän kaukonäköisyyttänne.

Johan Schönberg: Tuskinpa. Kuolemani jälkeen virkaa tekeväksi kirkkoherraksi tulee Olavi Helin. Niin tai Heliövaara kai pitäisi sanoa, koska mokoma suomensi hyvän ruotsinkielisen nimensä. Kelpo mies kuitenkin muuten. Ylenihän hän urallaan lopulta Oulun hiippakunnan piispaksi asti.

Se ei nyt kuitenkaan ole oleellista, vaan se, että kapinavuonna 1918 hän menee naimisiin tyttäreni Hannan kanssa. Hannalla on täältä kotipappilastaan rakkaita lapsuuden muistoja, joita hän hellästi vaalii. Niiden idyllin pihapiiriin sijoitettu kesäteatterin katsomon katos armotta särkisi.

Harri Apell: Kirkkoherran viransijaisuus kestää vain pari vuotta. Katoksen rakentamistöiden aloitus voitaisiin siirtää niiden yli.

Johan Schönberg: Ei se hyödyttäisi mitään. Ruoveden seurakunnan seuraava kirkkoherra on J.L. Durchman. Hänen isänsä Josef Wilhelm Durchman oli täällä kirkkoherrana vuosina 1854–1891. Siispä myös Lahja Hyvällä on täältä runsaasti rakkaita lapsuudenmuistoja. Siksi hänkin haluaa pihamiljöön säilyvän nykyisellään. Kesäteatterin katos pappilan pihassa olisi hänelle kauhistus. Kärsivällisyyttä siis hyvät Harrit ja tervetuloa Pyynikkilään uudelleen, kun Reino Soini nousee seurakunnan kappalaisesta Ruoveden kirkkoherraksi!

Kertojat: Vuodet vierivät historian lehdillä ja Reino Soinista tuli Ruoveden kirkkoherra. Harrit Tastula ja Apell kulkivat jälleen maantietä eteenpäin ja historiaa taaksepäin Pyynikkilän pappilaan pyytääkseen kirkkoherra Soinilta lupaa kesäteatterin katsomon katoksen pystyttämiseen. Soini otti heidät virkahuoneessaan ystävällisesti vastaan ja he kertoivat, millä asioilla he liikkuivat.

Reino Soini:Tulitte oikean henkilön puheille, minusta ajatus kesäteatterin katsomon katoksen rakentamisesta Pyynikkilään on mitä kannatettavin. Sen tiellä on kuitenkin yksi paha este: Reino Jaatinen.

Harri Tastula:Mitä tarkoitatte? Eihän asia yhteen mieheen voi kaatua?

Reino Soini:Niin, katsokaas! Kun minut valittiin Ruoveden kirkkoherraksi, tuli vapautuneelle paikalleni seurakunnan ensimmäiseksi kappalaiseksi Reino Jaatinen. Toimelias ja aikaansaapa mies, epäilemättä. Vahinko vain, että olemme känäväleissä keskenämme ja hän vastustaa kaikkea, mitä ehdotan.

Harri Tastula: Mutta tehän olette kirkkoherra ja Jaatinen vain kappalainen. Siinä on selvä nokkimisjärjestys. Mistä siis kiikastaa?

Reino Soini:Kirkkovaltuusto valitsi kappalaisen, joten Jaatisella on valtuuston enemmistön kannatus takanaan. Kun sama elin päättää myös seurakunnan rakennushankkeista, on enemmän kuin todennäköistä, että se asettuisi Jaatisen taakse tässäkin asiassa. Näin kesäteatterin katsomon katoksen rakennuslupa jäisi saamatta.

Harri Apell: Pulmallinen tilanne kerta kaikkiaan. Pitäisikö meidän mielestänne odottaa kappalaisen vaihtumista?

Reino Soini: Ei missään tapauksessa. Jaatinen toimii Ruoveden seurakunnan kappalaisena lähes yhtä pitkään kuin minä kirkkoherrana. Hänen lähtöään emme siis voi odottaa. Asian valmistelu on aloitettava hyvissä ajoin, vaikka toteutus siirtyisikin aivan virkakauteni lopulle.

Minun seuraajani kirkkoherrana on näet Elja Penttilä. Hän näkee syntinä kaiken sen, mikä on hauskaa tai viihdyttävää. Kesäteatterin katsomon katoksen rakentamista hän ei missään tapauksessa tulisi hyväksymään, vaan paheksuisi sitä voimallisesti. 

Harri Tastula:Mikä siis neuvoksi?

Reino Soini: On rakennettava seurakuntakeskus kirkonkylään ja siirrettävä kaikki seurakunnallinen toiminta pois Pyynikkilästä. Sen jälkeen kesäteatterin katsomon katoksen rakentaminen Pyynikkilään on ainakin teoriassa mahdollista. Tämän enempää en valitettavasti voi asian hyväksi tehdä.

Kertojat: Kirkkoherra Reino Soinin tulokatselmuksessa vuonna 1936 oli todettu Pyynikkilän päärakennuksen peruskorjaus välttämättömäksi ja se toteutettiin seuraavana vuonna. Tällöin taloon laitettiin muun muassa keskuslämmitys. Oli siis vaikea ymmärtää, mitä syytä Soinilla oli valittaa kurjista asumisoloistaan.

Niinpä veikin aina vuoteen 1959 asti, että rovasti Soini sai seurakunnan päättäjät vakuuttuneiksi siitä, että Pyynikkilän pappila ei ilman isoa remonttia olisi kelvollinen kirkkoherran virka-asunnoksi. Peruskorjaus olisi tullut turhan kalliiksi, joten paremmaksi vaihtoehdoksi nähtiin uuden seurakuntakeskuksen ja sen yhteyteen tulevan pappilan rakentaminen kirkonkylään. Se valmistui 1960-luvun puolivälissä.

Seurakuntatalon valmistuttua Pyynikkilän pappilaa tarjottiin vuonna 1967 lehti-ilmoituksella myytäväksi. Sen osti Pekkalan isäntä, kartanonherra Hans Aminoff. Hän oli parhaillaan Pyynikkilässä pohtimassa alueen tulevaisuutta, kun Harrit Tastula ja Apell taas kerran olivat kulkeneet maantietä eteenpäin ja historiaa taaksepäin ja tulleet 1960-luvun lopun Pyynikkilään.

Harrit esittäytyivät Hans Aminoffille. He puhuivat aluksi niitä näitä säistä ja satonäkymistä. Sitten Harri Tastula sanoi:

Harri Tastula:Muuten olen sitä mieltä, että Pyynikkilään pitäisi saada kesäteatterin katsomon katos.

Hans Aminoff: Olen itsekin kulttuurin ystävä ja myös teatteritaide on lähellä sydäntäni. Ymmärrän siis täysin esittämänne asian tärkeyden. Olen kuitenkin jo vanha mies, joten minun on maallisten asioitten sijasta ajateltava taivastietäni. Kilvoittelussani olen päätynyt ratkaisuun, että tämä ränsistynyt pappila kunnostetaan pappilamuseoksi.

Harri Apell: Loistava idea! Se ei kuitenkaan sulje pois kesäteatterin katsomon katoksen rakentamista. Päinvastoin olisi hyvä, jos pappilamuseon pihassa olisi katos, jonka alle kunnia-arvoisat kutsuvieraat, arvovaltaiset delegaatiot ja Suomen pappilahistoriasta kiinnostuneet valistuneet turistit pääsisivät sateelta turvaan ja pakoon pahinta auringonporotusta.

Hans Aminoff: Siitä asiasta minä en ole enää päättämässä. Olen nimittäin testamentannut Pyynikkilän tilan Aminoff-Säätiölle. Säätiö vastaa alueen hoidosta vuoteen 1970 asti, jolloin se lahjoittaa sen Museovirastolle. Luovutukseen sisältyy ehto päärakennuksen pitämisestä yleisölle avoimena pappilamuseona. Museovirasto aloittaa arkkitehti Panu Kailan johdolla Pappilamuseon rakennustyöt syksyllä 1973 ja pappilamuseo on tarkoitus avata kesällä 1976. Tervetuloa silloin avajaisiin!

Kertojat:Tutkimattomat ovat Herran tiet. Viikkoa ennen suunniteltua avajaispäivää pappilan päärakennus tuhoutui tulipalossa. Sen syttymissyytä ei laajoista ja perusteellisista tutkimuksista huolimatta milloinkaan saatu selville. Aihetodistukset viittaavat kuitenkin siihen, että Museovirastolle sattui pappilamuseon toteutusvaiheessa kohtalokas erehdys. Loppusivut sen papereissa olivat ilmeisesti väärässä järjestyksessä.

Yleensähän rakennus ensin tuhoutuu tulipalossa ja sen jälkeen tilalle rakennetaan uusi entistä ehompi. Pyynikkilän pappilamuseon kanssa kävi täsmälleen päinvastoin. Ensin Pyynikkilän vanha päärakennus entisöitiin priimakuntoon ja tulipalo hävitti sen vasta kunnostuksen jälkeen.

Kun maineikkaan kulttuuripitäjän tuleva matkailuvaltti oli haihtunut savuna ilmaan, valtasi syvä masennus koko pitäjän. Pitkään ei menetystä kuitenkaan ehditty murehtia, kun jo alettiin pohtia, mitä palaneen pappilan tilalle rakennettaisiin. Eniten kannatusta sai ajatus Pyynikkilästä kulttuurikeskuksena, jonne tulisi myös kesäteatteri.

Tässä vaiheessa Harrit Tastula ja Apell olivat kulkeneet jälleen kotvan matkaa maantietä eteenpäin ja historiaa taaksepäin ja tulleet Pyynikkilän pappilan päärakennuksen raunioille. Näytti siltä, että heidän haaveensa kesäteatterin katsomon katoksen saamisesta Pyynikkilään oli kohtalokkaan tulipalon jälkeen lähempänä toteutumistaan kuin koskaan aikaisemmin. 

Pyynikkilässä he tapasivat kunnanjohtaja Jouni Pärssisen ja kunnanhallituksen puheenjohtajan Leena Mannisen, joita Pyynikkilän pappila-alueen tulevaisuus myös askarrutti. Harrit astelivat päättäväisesti heidän luokseen ja antoivat kohteliaasti käsipäivää. Sitten Harri Tastula sanoi:

Harri Tastula:Muuten olen sitä mieltä, että Pyynikkilään olisi rakennettava kesäteatterin katsomon katos.

Leena Manninen: Olen samaa mieltä ja yleensäkin kunnassa ollaan asialle myötämielisiä. Nyt olisi myös oikea hetki katoksen rakentamiselle. Menetetyn matkailuvaltin tilalle kaivataan kipeästi uutta.

Jouni Pärssinen:Minun täytyy nyt vähän toppuutella. Vie aikansa, että opetusministeriö suostuu antamaan Museovirastolle luvan päärakennuksensa menettäneen Pyynikkilän luovuttamiseen takaisin Aminoff-Säätiölle. Sen jälkeen Aminoff-Säätiön on lahjoitettava alue kunnalle ja vasta tämän jälkeen kunta pääsee toteuttamaan siellä omia suunnitelmiaan.

Leena Manninen: Kunnallispolitiikka puolestaan on järjestelmällistä ja pitkäjänteistä. Ei kunta voi rakentaa Pyynikkilään kesäteatterin katsomon katosta ennen kuin siellä on valmis katsomo. Sitä taas ei tarvita, jos paikalla ei ole näyttelijöitä, jotka esiintyisivät Pyynikkilän kesäteatterin näyttämöllä.

Jouni Pärssinen:Laskelmieni mukaan Pyynikkilään voitaisiin rakentaa kesäteatteri parhaassakin tapauksessa vasta kesän 1982 Noitakäräjiin mennessä. Tämäkin edellyttää, että kesäteatterin rakentaminen voidaan aloittaa jo ennen kuin se on virallisesti luovutettu kunnalle. 

Leena Manninen:Kesäteatteri rakennetaan tietysti vain siinä tapauksessa, että Pyynikkilään saadaan haalituksi riittävän suuri ja laadukas esittäjäjoukko, että heillä on sopiva avajaisnäytelmä harjoiteltuna ja että sen toteutuksesta vastaa pääkaupungissa teatterikoulutusta saanut pätevä ohjaaja.

Kertojat: Harrit Tastula ja Apell lähtivät taas kulkemaan, mutta tällä kertaa vain maantietä eteenpäin. Näyttelijöiden kerääminen Pyynikkilän kesäteatterin näytelmään osoittautui vaikeaksi. Harrit kulkivat maantietä eteenpäin pitäjää ristiin ja rastiin,mutta vain ani harvoissa kylissä järjestettiin enää kesäjuhlia ja niissäkin kesänäytelmäperinne oli auttamattomasti hiipunut.

Kolme vuotta kuljettuaan he tulivat viimein Ruoveden kotiseutumuseolle. Siellä olivat parhaillaan purpuriryhmän ja Maissin tyttöjen tanhuharjoitukset menossa. Harrit jäivät katselemaan harjoituksia ja tauon alettua heidän luokseen asteli tomera naisihminen.

Elma Urvikko: Tervetuloa! Me tässä harjoittelimme juuri ensi kesän näytelmän tanssikohtauksia. Varsinaiset näytelmäharjoitukset alkavat aivan kohta. Te olette varmaankin tulossa mukaan kesänäytelmäämme? Mikä onni! Keski-ikäisistä miehistä, kun aina tahtoo olla pulaa. Mistäs kaukaa te muuten olette? En muista nimittäin aikaisemmin nähneeni teitä. Minä olen Elma Urvikko.

Harri Tastula: Me olemme Harrit Apell ja Tastula ja olemme tuolta 2010-luvulta. Emme tulleet näyttelemään, vaan etsimme näyttelijöitä Pyynikkilän kesäteatteriin. 

Elma Urvikko: Herrat Harrit ovat ilmiselvästi erehtyneet kesäteatterin nimestä. Tarkoituksenne on varmaankin värvätä näyttelijöitä Pyynikin kesäteatteriin Tampereelle?

Harri Tastula: Ei suinkaan! Kysymys on nimenomaan Ruoveden Pyynikkilästä. Olen sitä mieltä, että Pyynikkilään pitäisi saada kesäteatterin katsomon katos. Sen rakentaminen edellyttää kuitenkin sitä, että entisen Pyynikkilän pappilan pihapiirissä käynnistetään kesäteatteritoiminta. Tämä taas ei onnistu ilman näyttelijöitä.

Elma Urvikko: Täällä Museonmäellä on näytelty Pirkkain juhannusnäytelmissä jo 1960-luvulla. Sitten Ruovedellä alettiin järjestää Noitakäräjiä, joiden keskeinen ohjelmanumero on Museonmäellä heinäkuun toisena viikonvaihteena esitettävä näytelmä.

Olen ollut kaikissa noissa näytelmissä mukana. Voin vakuuttaa, että joukossamme on muitakin osaavia ja päteviä konkareita sekä lupaavia tulokkaita. Me kaikki rakastamme näyttelemistä ja viihdymme mainiosti täällä Museonmäellä.

Harri Apell:Kotiseutu- ja museoyhdistys omistaa kotiseutumuseon. Eikö näytelmien harjoittaminen ja esittäminen sen alueelle synnytä meluhaittoja ja muita lieveilmiöitä? Jos näyttelijät saataisiin Museonmäeltä pois, Kotiseutuyhdistys voisi rauhoittaa reviirinsä sen alkuperäiseen käyttöön.

Tällöin siellä voitaisiin entisaikojen rakennuskulttuuria ja vanhaa talonpoikaisesineistöä kunnioittaen järjestää opastettuja pyhiinvaellusretkiä ja hiljaisuuden retriittejä koko kesän ajan.

Harri Tastula: Pyynikkilässä näyttelijöille olisi paremmat puitteet. Sinne rakennettaisiin kunnollinen näyttämö ja kelvolliset katsomotilat. Yleisö pääsisi seuraamaan Pyynikkilän kesäteatterin avajaisnäytelmää nousevasta katsomosta. Nyt se joutuu täällä Museon pihassa lankkupenkeiltä kurkkimaan edessä istuvien päitten välistä, mitä lavalla tapahtuu.

Harri Apell: Kelpaisi sinunkin Pyynikkilänautenttisessa pihapiirissä näytellä pappilan aitanpolulla ammoin astellutta emäntää, ruustinna Emma Charlotta Durchmania. Roolin uskottavuus olisi siellä kokonaan toista kuin täällä ikäkulun museon pölyisellä pihamaalla.

Harri Tastula:Unelmarooleja olisi tarjolla kaikille näyttelijöille roppakaupalla ja heidän urakehityksensä vauhdittuisi kummasti.

Elma Urvikko: Nuo ovat hyviä täkyjä meille kunnianhimoisille ruoveteläisille harrastajanäyttelijöille, mutta mistäpä saataisiin kunnon ohjaaja Pyynikkilän kesäteatteriin, kun Koukin veljekset Juhani ja Tapio eivät vielä ole hankkineet Syvinkisalmelta kesäpaikkaa?

Harri Apell:Eikö tämä nykyinen ohjaaja voisi jatkaa Pihlajalahdella alkanutta uraansa Museonmäen jälkeen Pyynikkilässä? Liisa-Lotta Miettinenkö hänen nimensä nyt oli? Mitähän me hänelle lupaisimme, jotta hän sanoisi ”Kyllä”.

Harri Tastula: Luvataan hänelle puolisoksi Keuruun kunnanjohtaja Eino Nurmela. Silloin hän varmasti sanoo: ”Kyllä!” 

Elma Urvikko: Vaikeinta on löytää Pyynikkilän avajaisnäytelmälle kirjoittaja. Täällä Museonmäellä on hyvällä arvostelu- ja yleisömenestyksellä esitetty useita rehtori Oiva Hernesniemen mainioita historiallisia kotiseutunäytelmiä, joten hän olisi oikea mies kirjoittamaan Pyynikkilän kesäteatterin aloitusnäytelmän.

Hän on kuitenkin melkoinen jukuripää ja pitää itsepintaisesti kiinni siitä, että hänen kesänäytelmiensä ensi-illat ovat nimenomaan täällä Museonmäellä.

Harri Tastula: Tähänkö tämä lupaavasti alkanut hanke nyt tyssää? Löytäisimmekö me miehissä etsien pätevän kirjoittajan vaikkapa naapurikunnista? Virroilla asuva Teuvo Saavalainen, vilppulalainen Pauli Maso ja juupajokelaissyntyinen Juhani Syrjä ovat romaanikirjailijoita, joten tuskinpa heistäkään näytelmänteossa olisi apua.

Elma Urvikko:Kun miesten viisaus ei riitä, on otettava naiselliset keinot käyttöön. Me harjoittelemme Liisa-Lotta Miettisen johdolla parhaillaan Leo Suomelan kirjoittamaa ja Paroni Paakkunaisen säveltämää Kanteletar-näytelmää. Siitä tulee Museonmäen kaikkien aikojen paras kesänäytelmä.

Me esitämme sitä täysille katsomoille niin monena suvena, että Oiva pitkästyy odottamaan omaa vuoroaan ja kirjoittaa näytelmän, joka esitetään Pyynikkilässä ja joka aloittaa uuden luvun ruoveteläisen harrastajateatterin kunniakkaassa historiassa.

Kertojat: Elma Urvikko tiesi, mistä puhui. Kanteletar-näytelmää jouduttiin esittämään Museonmäellä kolmena kesänä ennen kuin Oiva Hernesniemi antoi periksi ja kirjoitti Pyynikkilän kesäteatterin aloitusnäytelmän Pyynikkilän pihassa 1882.

Harjoitukset aloitettiin hyvissä ajoin, vaikka varmuus siitä, että Pyynikkilään päästäisiin näyttelemään saatiinkin vasta kesäkuun alussa. Ensi-iltansa näytelmä sai Noitakäräjien kohokohtana heinäkuun toisena viikonvaihteena. Rovasti J.W. Durchmania Liisa-Lotta Nurmelan ohjaamassa näytelmässä esitti Simo Ylä-Kauttu ja hänen puolisonaan nähtiin Elma Urvikko. Myös muista näyttelijöistä valtaosa oli tuttuja Museonmäen esityksistä. 

Pyynikkilän luovutusjuhla ja Pyynikkilän kesäisen kulttuurikeskuksen avajaiset järjestettiin 3.6.1983 ja juhlapuheen niissä piti Opetusministeriön kansliapäällikkö Jaakko Numminen, joka oli ruoveteläistä syntyperää ja papin poika. 

Elämä näytti hymyilevän Ruoveden teatterikansalle. Juhlapuheessa, tervehdyksissä ja kahvipöytäkeskusteluissa ei kuitenkaan mainittu sanaakaan kesäteatterin katsomon katoksen rakentamisesta.

Niinpä kaksi miestä katselikin muitten riemua ja juhlintaa syrjästä ja synkin ilmein. He olivat Harrit Tastula ja Apell. Kun he taivalsivat 1980-luvun alun Pyynikkilästä kohti kirkonkylää ja nykypäivää, he sanailivat näin:

Harri Tastula:Muuten olen edelleenkin sitä mieltä, että Pyynikkilän kesäteatterin katsomoon olisi saatava katos.

Harri Apell:Olen aivan samaa mieltä, emmekä me tässä asiassa anna periksi.

Kertojat: Kului muutamia vuosia.Tapahtuipa sitten, että Liisa Juusonen sai käsityönopettajan toimen Ruoveden Opistosta. Tullessaan paikkakunnalle hän toi mukanaan muuttokuormassa myös miehensä Sepon. Tämä oli taitava tekemään lavasteita ja oli siksi vuosikausia kuulunut Paltamon kesäteatterin kantaviin voimiin. Sitä paitsi hän osasi näytellä ja neuvoi aina auliisti muita.

Sattumoisin Harrit Tastula ja Apell kulkivat juuri noihin aikoihin maantietä eteenpäin ja historiaa taaksepäin. He tulivat Pyynikkilään, jossa elettiin kesää 1986. Tapio Kouki ohjasi siellä parhaillaan Hella Wuolijoen näytelmää Niskavuoren nuori emäntä. Siellä aurinko paistoi ja harjoitukset sujuivat. Vain yksi joukosta vaikutti tyytymättömältä. Hän oli Seppo Juusonen.

Seppo Juusonen:Ei meillä Paltamossa ikinä näin tehty. Mutta tietäähän sen, kun täällä näytelmäasioista huolehtii vain joku toimikunta. Meillä Paltamossa vastuun kantoi kesäteatterin oma kannatusyhdistys. Ainoa asia, mikä täällä on paremmin, ovat säät. Niiden kanssa meillä oli epäonnea, täällä ei sateita tarvitse pelätä.

Harri Tastula: Se on totta. Ruoveden Perinnetapahtuman näytelmät on aina päästy esittämään kauniissa poutasäässä. Niin oli jo Museonmäellä ja sama hyvä tuuri on jatkunut Pyynikkilässä.

Harri Apell: Varmaansiellä Paltamossa olisateen varalle kesäteatterin katsomossa katos? Meiltä täällä Ruovedellä sellainen puuttuu.

Seppo Juusonen: Eipä ollut Paltamossa katettua katsomoa. Nimenomaan se oli syynä siihen, että lähdin sieltä.

Harri Tastula: Eihän meillä Pyynikkilässäkään ole kesäteatterin katsomossa vielä katosta. Miksi siis tulla tänne?

Seppo Juusonen:Siitä syystä, että tänne sellainen on mahdollista saada. Olen aina unelmoinut esiintymisestä kesäteatterissa, jonka katsomo on katettu.   

Harri Apell: No, mitenkä tänne sellainen saataisiin?

Seppo Juusonen: Hämäläisellä vai pitäisikö sanoa pirkanmaalaisella kansanluonteella. Kainuussa on ammoisista ajoista asti totuttu kärsimään vilua, nälkää ja puutetta. Kastuminen kesäteatterin katsomossa on siellä vain pieni riesa hankaliin taipaleisiin ja kitsaaseen luontoon verrattuna.

Pohjoisessa Hämeessä kaikki on toisin. Kansa täällä on kärsimätöntä. Vilua, nälkää ja puutetta se vielä nurkumatta jotenkuten kestäisi. Mutta ajatus siitä, että joutuisi istumaan sateen armoilla kesäteatterin kattamattomassa katsomossa, on sille kauhistus. 

Harri Tastula: Tarvittaisiinko siis vain parvi työperäisinä maahanmuuttajina Ruovedelle saapuvia intiaaneja, jotka osaisivat sadetanssin, ja pulma olisi sillä ratkaistu? Vai oletko sinä se sademies, joka avaa tämän Gordionin solmun?

Seppo Juusonen: On kaksi keinoa, joilla sade saadaan Ruovedellä aikaiseksi. Ensimmäinen on se, että pitkitetään kesäteatterikautta nykyisestä niin, että sateiset esityspäivät ovat jo tilastollisestikin väistämättömiä.

Vielä varmemmin sääonni kääntyisi, jos näytelmätoimikunnan sijasta asioita hoitamaan perustettaisiin teatteriyhdistys. Se keskittyisi pelkästään teatterin tekemiseen ja jättäisi kaiken maailman Noitakäräjä-hömpötykset muille.

 

Kertojat: Seppo Juusosen neuvot osoittautuivat hyviksi. Kesänäytelmien esityspäivien lisääminen johti siihen, että ilmojen herrat Ukko Ylijumala ja Taatto Taivahinen katsoivat Perinnetapahtuman kanssa tekemänsä sääsopimuksen yksipuolisesti irtisanotuksi ja alkoivat toteuttaa omaa pakotelistaansa.

Niinpä käräjäsunnuntain päivänäytös jouduttiin sateen takia 1987 peruuttamaan. Seuraavana vuonna oli sadekesä, johon märkiä esityspäiviä mahtui enemmän kuin kuivia. Teatteriyhdistyksen perustaminen olikin sitten visaisempi juttu.

Kun Harrit Tastula ja Apell taas matkasivat maantietä eteenpäin ja historiaa taaksepäin he tulivat Pyynikkilään, jossa juuri oli tullut ensi-iltaan ensimmäinen Ruoveden Teatteriyhdistyksen tuottama kesänäytelmä. Se oli Joel Lehtosen romaaniin perustuva ja Juhani Koukin ohjaama Putkinotko.

Esityksen jälkeen he jäivät vielä kuuntelemaan, kun Salme Lehtonen ja Martti Nieminen muistelivat Pyynikkilän renkituvassa Teatteriyhdistyksen perustamisen vaiheita.

Salme Lehtonen:Teatteriyhdistyksen perustaminen oli tosi konstikas asia. Perinnetapahtuma, sen näytelmätoimikunta, kotiseutuyhdistys-taustaiset näyttelijät, Opiston näytelmäpiirit, Opiston toverikunta ja kulttuurilautakunta edustivat yhdessä paikallista teatteritietämystä.

Martti Nieminen:Ne olivat kaikki omissa pilttuissaan sitä mieltä, että teatteriasiat olivat kunnassa hyvällä tolalla. Ei pasmoja sotkemaan mitään teatteriyhdistystä tarvittaisi; ei olletikaan, kun sen keskeinen puuhamies oli vasta hiljattain muuttanut paikkakunnalle.

Salme Lehtonen: Seppo Juusonen ei kuitenkaan lannistunut, vaan teki kaikkensa teatteriyhdistyksen perustamisen eteen. Aina kun yksi, kaksi tai useampi teatteri-ihminen osui kohdalle, hän otti asian puheeksi. Hän laati yhdistykselle kasapäin sääntöjä ja kutsui teatteriväkeä tämän tästä koolle yhdistystä perustamaan. Lopulta hänen ahkeruutensa palkittiin. 

Martti Nieminen: Virallisen selityksen mukaan Salme Lehtonen, jolla tiedettiin olevan lehmän hermot, kyllästyi lopulta Juusosen ainaiseen patisteluun. Paikallisen ravintola Lieran kabinetissa pidetty äänestys oli juuri päättynyt tasatulokseen 7–7 ja väki oli ymmällään.

Salme Lehtonen:Toimin tuon kokouksen puheenjohtajana ja lausuin silloin ikimuistettavat sanani: Yritetään, perhana vieköön!  Puheenjohtajan ääni ratkaisi ja Seppo Juusonen pääsi lopultakin rustaamaan uudelle yhdistykselle sääntöjä. Minusta tuli Ruoveden Teatteriyhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja.

Martti Nieminen:Tosiasiallisesti ratkaisuun oli päädytty jo aikaisemmin neuvotteluissa, joissa minä, Martti Nieminen, edustin Ruoveden Perinnetapahtumaa puheenjohtajana ja  Seppo Juusonen varapuheenjohtajana. Perusteilla olevan teatteriyhdistyksen puuhamiehinä olivat paikalla Seppo Juusonen ja minä, Martti Nieminen.

Osapuolet sopivat lehmäkaupoissaan yksimielisesti siitä, että teatteriyhdistys perustettaisiin ja se ottaisi Pyynikkilän kesänäytelmien esittämisen vastuulleen. Hyvityksenä tuottoisan lypsylehmän luovuttamisesta luvattiin Perinnetapahtumalle jatkossa takaisin Noitakäräjä-viikonloppujen kauniit käräjäsäät. Ilmojen herrat Ukko Ylijumala ja Taatto Taivahinen olivat etukäteen antaneet siunauksensa näille järjestelyille.

Kertojat: Teatteriyhdistys saatiin siis perustetuksi ja kesäsäät muuttuivat epävakaisemmiksi, kuten Seppo Juusonen oli uumoillutkin. Ajatus Pyynikkilän katsomon katoksen rakentamisesta ei kuitenkaan edennyt. Keskenään teatteriväki siitä kyllä puhui, mutta kuntapäättäjät, joiden takana rahat ja rakennuslupa olivat, eivät tehneet mitään asian eteen.

Osaltaan tähän vaikutti sekin, että samana vuonna, kun Teatteriyhdistys perustettiin, vaihtui Ruovedellä kunnanjohtaja. Paimion kunnanjohtajaksi siirtyneen Jouni Pärssisen paikalle nousi kunnansihteerin paikalta Markku Raiskinmäki.

Hän oli vannoutunut teatterin ystävä ja Tamperetta myöten tunnettu kulttuurimyönteisyydestään. Pahaksi onneksi Kotvio Oy oli ajautunut edellisenä kesänä selvitystilaan ja Raiskinmäellä oli kädet täynnä työtä, kun hän ensin ostatteli sahan maa-alueita konkurssipesältä, huolehti sitten sen saastuneen maaperän puhdistamisesta ja lopulta kantoi vastuuta siitä, että Kotvionniemeen päästiin rakentamaan laadukasta asumisaluetta.  

Niin kului aika ja vierähtivät vuodet. Teatteriyhdistyksessä Salme Lehtonen luovutti puheenjohtajan nuijan Kaarina Huhtiselle ja tämä vuorostaan Tapani Uusiniitylle. Tässä vaiheessa Harrit Tastula ja Apell kulkivat jälleen maantietä eteenpäin ja historiaa taaksepäin ja tulivat Pyynikkilään ja kesään 1999.

Siellä he kohtasivat Pertti Ahteen, jolla oli takanaan pitkä kokemus paitsi harrastajanäyttelijänä myös Teatteriyhdistyksen johtokunnan jäsenenä.

Harri Tastula:Sitä on sitten Teatteriyhdistyksen puheenjohtajakin vaihtunut. Sisäpiiriläisenä sinä varmaan tiedät, onko viimeinkin toivoa siitä, että Pyynikkilän kesäteatterin katsomoon saataisiin katos?

Pertti Ahde: Tapani Uusiniitty oli poutavuosina Perinnetapahtuman puheenjohtaja. Varmaankin hän myös Teatteriyhdistyksen puheenjohtajana pitää huolta siitä, että yleisö säilyy kuivana kesänäytelmän esitysaikoina.

Harri Apell:. On siis pelättävissä, että hän tuo sateettomat esityspäivät tullessaan. Näin Pyynikkilän kesäteatterin kattaminen siirtyy hamaan tulevaisuuteen tai vähintään seuraavan puheenjohtajan toimikaudelle.

Pertti Ahde:Ei välttämättä. Tapani Uusiniityn puheenjohtajavuosina perustettiin nimittäin Perinnetapahtumalle näytelmätoimikunta ja hän myös johti näytelmäväkeä sen korpivaelluksella evakkotietä Museonmäeltä Pyynikkilään. Häneltä voi siis odottaa melkein mitä tahansa.

Harri Tastula: On siis mahdollista, että ikiaikainen haaveeni Pyynikkilän kesäteatterin katsomon kattamisesta lopultakin täyttyy?

Pertti Ahde:Ei vain mahdollista, vaan myös todennäköistä. Ruoveden kulttuurielämässä on luvassa kaikkien aikojen puhallus. Tiedän sen, koska kuulun puheenjohtajamme kanssa neuvottelukuntaan, jolla on suuret suunnitelmat Pyynikkilän pihamaan suhteen.

Harri Apell:Kerrohan lisää.

Pertti Ahde:Asialla ovat ruoveteläisten hyvin tuntemat ja monien palvomat teatterigurut Tapio Parkkinen ja Ahti Jokinen. He ovat perustaneet Runoilijan Tie -nimisen yhdistysryppään, joka puuhaa esittävän runon, kirkkoperinteen ja kansanmusiikin tutkimuskeskusta. Samalla se toimisi kirjoittamisen ja maalaamisen opetusfoorumina sekä esitystilana kansannäytelmille, musikaaleille, opereteille ja oopperoille. 

Harri Tastula:Jopas jotakin. Tuohon kaikkeen Ruoveden Pappilanniemen nykyinen rakennuskanta ei edes riitä.

Pertti Ahde:Ei tarvitsekaan. Alajärven Hoiskon, Alakylän ja Myllykankaan käytöstä poistetut hirsikoulut on tarkoitus purkaa ja ottaa entisöityinä käyttöön Pyynikkilän alueella. Tarvittaessa lisähirsiä hankittaisiin vielä lähialueiden talousrakennuksista. Tavoitteena on saada rakennukset siirretyksi vuoden 2000 loppuun mennessä.

Harri Apell:Entä kesäteatterin katsomon katos?

Pertti Ahde:Projektin toimintasuunnitelmassa luvataan, että paikkakunnan kesäteatteritoimintaa tuetaan. Eikö se tarkoita katsomon katoksen tukipalkkien pystyttämistä? Siinä taas ei olisi mitään järkeä, ellei niiden varaan rakennettaisi myös varsinaista katosta.

Kertojat:Tapio Parkkinen ja Ahti Jokinen veivät Ruoveden kulttuuri-ihmisiä Pyynikkilä-neuvotteluissa kuin pässiä narusta, eikä kukaan heistä tohtinut lausua poikkipuolista sanaa, vaan heille luvattiin kaikkea, mitä he vain kehtasivat pyytää.

Kuntapäättäjätkin miettivät vakavissaan Pyynikkilän alueen vuokraamista heille ikiajoiksi. Tällöinhän olisi kertarysäyksellä päästy eroon koko kulttuurikeskuksesta, jonka hyväksi sen kunnan omistuksessa oloaikana ei onneksi siihen mennessä ollut ehditty tekemään vielä yhtään mitään.

Silti hanke raukesi. Toimeliaina miehinä Tapio Parkkinen ja Ahti Jokinen eivät näet malttaneet odotella, että kunnanjohtaja Markku Raiskinmäeltä olisi tärkeiltä Kotvio-kiireiltään liiennyt aikaa Pyynikkilän alueen vuokrasopimuksen allekirjoittamiselle. Niinpä vikkelät velikullat lähtivätkin etsimään parempaa kasvualustaa huimille hankkeilleen. 

Pyynikkilän kesäteatterin katsomon katos jäi siis Parkkisen ja Jokisen projektin kariutumisen myötä rakentamatta. Sen huomasivat myös Harrit Tastula ja Apell, kun he palasivat 2000-luvun alun Pyynikkilään. Heitä ei siellä vastaanottanut vasaranpauke ja työmaakoneitten jyly, vaan ruohottuneen pihamaan rikkumaton rauha. Heidän suupielensä painuivat alaspäin ja käsi puristui nyrkkiin.

Harri Apell: Se siitä lupauksesta ja sen pitävyydestä!

Harri Tastula:Olen silti edelleen sitä mieltä, että Pyynikkilän kesäteatterin katsomoon pitäisi saada katos. 

Harri Apell: Siispä tuumasta toimeen. Luotto Teatteriyhdistyksen nykyiseen puheenjohtajaan on mennyt. Hänen tilalleen pitäisi välttämättä saada toinen mies. Minulla onkin jo ehdokas katsottuna. Se olkoon sinulle kuitenkin yllätys.

Kertojat: Kun Harrit Tastula ja Apell sitten lähtivät pois Pyynikkilästä, Tastula palasi takaisin Ruoveden keskustaan ja nykyaikaan. Apell sitä vastoin jatkoi matkaansa aikavyöhykettä muuttamatta ja suuntasi kulkunsa kohti Virtoja, joka tuolloin oli jo kaupunki, vaikkakaan ei vielä juhannuskaupunki.

Virroilta hän jatkoi matkaansa eteenpäin kohti Keski-Pohjanmaata, ylitti lääninrajan ja saapui viimein Kaustiselle. Siellä hän löysi neuvomalla tien Tastulan kylään Kolamiilunkankaalle ja koputti Harri Tastulan kotioveen.

Harri Apell: Hyvää päivää! Harri Tastula nuorempi, otaksun.

Harri Tastula nuorempi: Hyvää päivää! Harri Tastula, kyllä. Siitä juniorista en tiedä.

Harri Apell: Sanon nuorempi siksi, että tulen ajasta jolloin olet seitsemäntoista vuotta vanhempi kuin nyt. Minä olen Harri Apell, asun Ruovedellä ja työskentelen kunnan palveluksessa. Haluaisin sinunkin muuttavan sinne.

Harri Tastula nuorempi:Mitähän varten?

Harri Apell: Pyynikkilän kesäteatterin katsomoon pitäisi saada katos.Asia ei etene, jos Ruoveden Teatteriyhdistykselle ei saada riittävän tomeraa puheenjohtajaa. Sinä olisit siihen tehtävään juuri se oikea mies.

Harri Tastula nuorempi: Olenhan minä vähän näytellyt täällä Kaustisella. Mutta tokkopa se vielä tekee minusta pätevää teatteriyhdistyksen puheenjohtajaa.

Harri Apell: Pari kisällinäytettä näyttelijäntaidoistasi joutuisit tietenkin antamaan. Tekisimme niistä selviytymisen kuitenkin mahdollisimman helpoksi. Rakentaisimme Harakkalan työväentalolle nousevan katsomon. Kun yleisö pääsisi mukavilta näköalapaikoilta seuraamaan hulvatonta huvinäytelmää, se ei itse esityksen suhteen olisi kovinkaan kranttu.

Pyynikkilän kesäteatterissa taas voisimme järjestää asiat niin, että poutatakuu ei enää sisältyisi pääsylipun hintaan, vaan sen sijaan katsojille tarjottaisiin klassikkonäytelmän luontaisetuna jatkuvaa ja reipasta sadetta. Roolitulkinnan onnistumisen kanssa ei tällöin olisi niin nökön nuukaa, koska yleisö vain odottaisi malttamattomana esityksen päättymistä.

Harri Tastula nuorempi:Teatteriyhdistyksen puheenjohtajan tehtävä on palkaton luottamustoimi. Minulla on täällä tuottoisa maatila ja lisäksi tienaan mukavasti soittokeikoilla, joilla käyn bändini kanssa joskus Kaustisen ulkopuolellakin, Miksi siis muuttaisin täältä jonnekin Ruovedelle, jossa toimeentuloni olisi vähintään epävarmaa?

Harri Apell:Ei suinkaan. Raha ei ole esteenä. Voisimme järjestää sinulle tuottoisan seurakunnan suntion toimen. Seuraavana kesänä pääsisit jo näyttelemään itseään Jumalaa vanhan kirkkoherranpappilan piharakennuksen vintille. Urakierto olisi siis nopea ja eläkkeelle pääsisit jo kymmenen työvuoden jälkeen.

Kertojat:Tuo oli tarjous, josta Harri Tastula nuorempi ei voinut kieltäytyä. Hän muutti Ruovedelle, esitti Luontaishoitola Pehmokummussa lupsakkaa yrittäjää Reijo Rautakalliota ja Molièren Oppineissa naisissa Clitandrea, rehtiä ja mielitietylleen uskollista kosijaa. Ruoveden Teatteriyhdistyksen vuosikokouksessa keväällä 2005 hänet valittiin yksimielisesti sen puheenjohtajaksi.

Kiittäessään luottamuksesta Harri Tastula nimesi tärkeimmäksi tavoitteekseen sen, että Pyynikkilän kesäteatterin katsomoon saataisiin katos. Hän ei kuitenkaan heti seuraavana päivänä marssinut kunnantoimistoon sitä vaatimaan, vaan eteni hämäläisten tavoin hitaasti ja harkiten. Hän näet tiesi, että hänen kaltaiseltaan supliikkimieheltäkin menee kymmenen vuotta, ennen kuin hänet hyväksytään paikkakuntalaiseksi ja hänen puheisiinsa aletaan suhtautua vakavasti.

Tuo kymmenen vuotta oli menossa umpeen, kun Harri Tastula asteli yksinään maantietä eteenpäin ja historiaa taaksepäin. Hän suuntasi kulkunsa etelään ja aikansa kuljettuaan hän saapui Nurmijärven kunnantalolle. Siellä hän koputti rakennuspäällikön ovelle ja tämä kehotti häntä astumaan sisään.

Harri Tastula:Hyvää päivää! Olen Harri Tastula ja tulen Ruovedeltä. Olen paikallisen teatteriyhdistyksen puheenjohtaja.

Harri Apell nuorempi: Päivää, päivää ja sydämellisesti tervetuloa! Minun appivanhemmillani on kesämökki Hyyrylässä Hurstinjärven rannalla, joten milteipä arvaan, että asiasi koskee parhaillaan haettavana oleva Ruoveden kunnan teknisen johtajan virkaa.  

Harri Tastula: Sitäpä juuri. Olen sitä mieltä, että Pyynikkilän kesäteatterin katsomoon pitäisi saada katos. Se taas ei onnistu, jos meillä kunnassa ei ole teknistä johtajaa, joka ottaisi sen rakentamisen sydämen asiakseen.

Harri Apell nuorempi: Olen ollut Nurmijärven kunnassa töissä vasta vähän aikaa ja myönnän, etten ole oikein kotiutunut tänne. Toisaalta taas työhistoriassani on lähes parinkymmenen vuoden putki HYKSin rakennuttajatehtävissä ja kymmenen vuotta YIT:llä. Sitä paitsi olen syntynyt Espoossa. Uskon uuden työpaikan löytymisen noilla meriiteillä olevan helppoa. Ei minun sen takia tarvitse Ruovedelle muuttaa.

Harri Tastula: Työpaikan lisäksivoimme tarjota sinulle unelmiesi omakotitalon Ruoveden keskustassa, vaimollesi työpaikan terveyskeskuksesta sekä lapsillesi lyhyet ja turvalliset koulumatkat. Luonto, maisemat ja vesistöt ovat Ruovedellä upeita ja ihmiset ystävällisiä. Varmaan kalamiehenä osaat arvostaa myös sitä, että Ruoveden kunnan vaakunassa on kolme kalaa ja vene.

Kertojat: Suostuttelu tehosi ja Harri Apell aloittityönsä Ruoveden kunnan teknisenä johtajana joulukuussa 2011. Kuukautta myöhemmin Harri Tastula kulki kylänraittia eteenpäin ja muistoissa taaksepäin ja saapui Harri Apellin työhuoneeseen.

Harri Tastula: Kun nyt olet rauhassa ehtinyt tutustua pöydälläsi oleviin papereihin, olet varmaan pannut merkille Pyynikkilän vanhan pappila-alueen kehittämissuunnitelman. Se käynnistyi 2010 toukokuussa ja valmistui marraskuussa 2011. Tiedän sen, koska kuuluin hankkeen tukena olleeseen Pyynikkilä-yhteistyöryhmään.

Harri Apell nuorempi: Tarkoitat sitä kymmenen vuoden ajalle jaksottuvaa kunnossapito-ohjelmaa, jossa Pyynikkilän rakennuskantaa ja piha-aluetta kunnostettaisiin vähä vähältä. Se on luonteeltaan ideasuunnitelma eikä sellaisenaan velvoita kuntaa mihinkään. Suunnitelman rahoittamisesta on vain alustavia hinta-arvioita, mutta kunta ei ole luvannut, saati päättänyt mitään.

Harri Tastula: Kesäteatterin katsomon katoksen rakentaminen on ajoitettu suunnitelman alkuun ja sille on olemassa alustava 140 000 euron kustannusennuste. Siihen olisi mahdollisuus saada Pokon tukea sekä muuta julkista rahoitusta niin, että kunnan omarahoitusosuudeksi jäisi vain vaivaiset 42 000 euroa.

Harri Apell nuorempi: Pokon kautta saatava rahoitus edellyttää, että hankkeen toteutus olisi aloitettava vuonna 2013. Suunnitelma olisi käynnistettävä siis jo tänä keväänä. Kunnallista päätöksentekoa ajatellen aikataulu on aika kireä.

Harri Tastula: Sitä vartenhan sinut on virkaasi valittu, joten ei muuta kuin ripeästi toimeksi vain!

Harri Apell nuorempi: Totta kai laitan paperit kuntoon määräajassa. Toivotaan, että kunta ehtii käsitellä ne annetussa aikataulussa. Unohdit kuitenkin yhden tärkeän seikan.Suunnitelmassa sanotaan, että sadekatos olisi pysyvä ja kattorakennelma muodostaisi merkittävän, koko maisemaa jäsentävän elementin. Se tietää sitä, että katoksesta on saatava museoviraston lausunto. Se tulee olemaan kielteinen. 

Harri Tastula: Eihän sitä etukäteen voi tietää.

Harri Apell nuorempi:Sehän on museoviraston yleinen toimintamalli. Sen arvovalta perustuu siihen, että se alkuvaiheessa peukaloi ja päsmäröi kaikkia vanhaan rakennuskantaan liittyviä päätöksiä. Varaudu siis siihen, että ensi kesänä Pyynikkilässä ei rakennusasioissa tapahdu muuta kuin vanhan jyväaitan pärekaton uusiminen.

Harri Tastula: Emmekö me voi tehdä mitään asian eteen?

Harri Apell nuorempi: Voimme toki. Voimme odottaa kaikessa rauhassa, että asiat menevät eteenpäin omalla painollaan. Kuten tiedät, kunnallispolitiikka on paljolti kiinni henkilöistä. Pidetään nyt yhdet tai kahdet kunnallisvaalit, jotta saadaan Ruovedelle kunnanvaltuusto, joka suhtautuu myönteisesti kesäteatterin katsomon katoksen rakentamiseen. Voimme myös vaihtaa hymytyttö Eeva Kyrönviidan kunnanjohtajaksi yrmeältä vaikuttavan Markku Raiskinmäen tilalle.

Harri Tastula:Entäpä Museovirasto? Sen pääjohtajaa emme pysty vaihtamaan. 

Harri Apell nuorempi: Ei ole tarpeenkaan. Museovirasto ei halua Pyynikkilän kesäteatterin katsomoon kiinteää sadekatosta. Noudattakaamme siis sen antamia ohjeita. Kiinteän katoksen ainoa vaihtoehto on kausikatos. Museovirasto on tyytyväinen, jos lupaamme ottaa katsomon katoskankaan talvikaudeksi pois. Teatteriyhdistykselle siitä ei ole vahinkoa, sillä kesänäytelmiä ei esitetä myöhäissyksyllä, talvella tai alkukeväästä.  

Harri Tastula: Minä taas voisin Pyynikkilän ruohovastaavana luvata, että alueen nurmikko pysyy siistinä ja tasaisena eikä ruoho pääse kasvamaan liian pitkäksi. Tätä tarjousta Museovirasto ei voi vastustaa. Hallelujaa! Me siis saamme vihdoin ja viimein Pyynikkilän kesäteatterin katsomoon katoksen!

Kertojat: Harrit laskelmoivat oikein, mutta annetaan heidän itsensä kertoa, miten tämä vuosisatoja kestänyt urakka lopulta juhannusviikolla 2017 saatiin päätökseen. Harrit olivat kulkeneet maantietä eteenpäin ja muistoissa taaksepäin ja tulleet Pyynikkilään, jossa Ruovesi-lehden toimittaja Sirkku Somero parhaillaan oli seuraamassa kesäteatterin katsomon katoksen pystyttämistä. Tälle Harrit tekivät selkoa hankkeen etenemisestä sen loppusuoralla.

Harri Apell: Viime vuonna onnistuin saamaan kunnan investointiohjelmaan varauksen Pyynikkilän kesäteatterin katsomon katoksen rakentamisesta. Seuraavan vuoden alussa käynnistin manööverin, sillä asia piti saada päätökseen vielä meneillään olevan valtuustokauden aikana. Olihan pelättävissä, että uusi, huhtikuussa valittava valtuusto ei olisikaan hankkeelle yhtä myötämielinen kuin toimikauttaan lopetteleva.

Tekninen lautakunta päätti valita katoksen rakennuttajan hintakilpailulla. Pidin melkoista kiirettä, sillä lähetin tarjouspyynnöt jo tammikuun seitsemäntenä päivänä ja annoin vastausaikaa vain kuukauden.

Harri Tastula:Katoksen rakentamisen oli määrä toteutua huhtikuun alun ja juhannuksen välillä, sillä se haluttiin valmiiksi ennen kesäteatterikauden alkamista. Todellisuudessa aikataulu oli tätäkin kireämpi, sillä Museovirasto oli tullut katumapäälle ja yritti arkeologisia sudenkuoppia kaivamalla estää katoksen rakentamisen. Mitään sellaista, mikä olisi antanut laillisen perusteen rakennustöiden keskeyttämiselle, se ei kuitenkaan harmikseen löytänyt.    

Harri Apell:Katoksen hintahaarukka oli tarjouksessa 50 000 – 90 000 euron välillä ilman arvolisäveroa. Siltä varalta, että varattu määräraha ei riittäisi, teki kunnanhallitus 24. helmikuuta päätöksen, että se myy Pyynikkilän pappilan pelloista 5,25 hehtaarin suuruisen alueen.

Harri Tastula:Kilpailutuksen voittanut Skanhallin tarjous huiteli alvin kanssa sallitun ylärajoilla. Aikataulussakin pysyttiin, sillä katoksen toimittanut yritys sai rakennustyöt valmiiksi koleana ja sateisena tiistaipäivänä 21.6., kun aikaa olisi ollut reilusti vuorokausi enemmän eli peräti keskiviikkoon 22.6. asti. 

Kertojat:Tässä vaiheessa Sirkku Somero kiitti haastattelusta ja lähti Ruovesi-lehden toimitukseen kirjoittamaan etusivun uutista Pyynikkilän kesäteatterin katsomon katoksen pystyttämisestä.

Kun katsomon katos iltapäivän vaihtuessa iltaan oli saatu nostetuksi paikalleen katsomon ylle, huokaisivat Harrit Tastula ja Apell helpotuksesta. Vuosisatoja vireillä ollut Pyynikkilän kesäteatterin katsomon kattaminen oli lopultakin monien vaiheiden jälkeen saatu päätökseen.

Näin päättyi kertomus siitä, miten Pyynikkilän kesäteatterin katsomo sai katoksensa. Tämä ei ollut satu, siksi emme voi sanoa: ”Sen pituinen se”. Tämä oli tosi tarina, joten voimme sen sijaan sanoa Pyynikkilän kesäteatterin katsomon katosta tarkoittaen: ”Sen korkuinen se.” 

Uutiset

  • Jo perinteeksi muodostuneet pestuumarkkinat pidetään Sointulassa (Museotie 1, Ruovesi) 2.12. klo 16 alkaen. Tervetuloa mukaan teatteritoimintaa. Väkeä tarvitsemme näyttelijöiksi, lavastajiksi, kahvioon ja moneen muuhun tehtävään. Mikäli et pääse tuona päivänä tulemaan paikalle, mutta haluat silti mukaan näytelmään, niin voit laittaa sähköpostia, soittaa tai ottaa johtokunnan jäseniä hihasta kiinni ja ilmoittaa halukkuudesta lähteä tekemään teatteria. 

    Paikalla on myös ensi kesän ohjaajamme Veera Herranen

     
  • Syksyn perinteinen teatterimatka järjestetään poikkeuksellisesti maaliskuussa 2019. Matka suuntautuu lauantaina 9.3.2018 Tampereen teatteriin katsomaan Sademiestä. Sademies on koskettava ja hauska tarina itsensä löytämisestä, erilaisuudesta ja erityisyydestä. Lisätietoa, aikataulut ja ilmoittautumiset lähempänä matkaa.

     

Ja Jumala loi naisen

Ensi-iltaan aikaa 29.06.2019 16:00 223 Päivää

ruovesiOP uusiennakkolippuhd markkinointi

Valokuvat näytelmistä: ©Heikki Saarinen, ©logoala©Antti Salkosalo ja ©Enni Verkkala